Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa! 

Kielen oppiminen ei tapahdu vain koulutuksessa vaan suomea voi opiskella ja oppia itselle sopivalla tavalla myös itsenäisesti. Opettajan työ, oppimisen ohjaaminen, auttaa paljon, mutta jokaisen kieltä opiskelevan kannattaa kantaa itse vastuuta omasta oppimisesta, kielitaidon ylläpitämisestä ja sanaston  laajentamisesta. Opettajan ammattitaitoa tarvitaan oppimisen ja tiedon jäsentämiseen. Kannattaa kuitenkin ottaa käyttöön kaikki "maallikkoapu", kun maahanmuuttajien määrä on kasvanut paljon ja kotoutuminen sekä kielen oppiminen on yhä enemmän ihmisten itsensä vastuulla. Parhaimmillaan koko kylä kotouttaa. Autetaan oppimisessa rohkeasti, kaikki suomen kielellä tapahtuva auttaa suomen kielen oppimisessa.

Monella on suomea enemmän osaavia tai äidinkielenä suomea puhuvia ystäviä, jotka voivat auttaa suomen kielen oppimisessa ihan ilman opettajaksi kouluttautumistakin. Konstit ovat monet! Jokaiselle sopiva tapa opiskella itse, löytyy ihan varmasti. Tässä muutama vinkki oppijoille ja oppimisessa auttaville vapaaehtoisille ja ystäville.

Sanoja oppii käyttämällä

Yksi näppärä tapa laajentaa sanastoa on vanha tuttu liimalapputemppu. Sanoja voi nimetä kotona vaikka huone kerrallaan. 20-30 uutta sanaa kerralla ja sitten kun ne on oppinut vaikkapa viikon kuluttua, voi vaihtaa aihetta. Kun huoneiden sanat ovat tuttuja, voi sanaston keräämistä laajentaa esimerkiksi astiakaappiin ja työkalupakkiin - miksipä ei pihallekin.

Sanoja kannattaa myös luokitella ja lajitella. Samaan ryhmään kuuluvista sanoista voi koota listoja, esimerkiksi huulipuna, ripsiväri, puuteri, luomiväri...  Niitä voi luokitella niitä ylä- ja alakäsitteisiin astia - ruokailuväline - haarukka - jälkiruokahaarukka.

Sanojen oppimiseen voi käyttää erilaisia leikkejä ja pelejä. Voi esinerkiksi levittää työkalupakin sisällön pöydälle, osallistujat nimeävät ensin kaikki työkalut, sitten suljetaan silmät ja leikin vetäjä ottaa pois yhden työkalun. Sitten yritetään muistaa, puuttuuko pöydältä vaikkapa ristipäinen ruuvimeisseli vai naula. Adjektiiveja on kiva harjoitella vastakohtien avulla. Adjektiivien oppimiseen myös pantomiimit ja näytteleminen ovat kivoja seuraleikkejä. Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!

Verbit kertovat, mitä tehdään, ne ovat tärkeitä. Verbejä oppii hyvin näyttelemällä ja pantomiimiarvailulla. Kuvat auttavat paljon. Verbeistä kannattaa opetella perusmuodon lisäksi minä- ja hän-muodot, niin niitä pääsee heti käyttämään.

Tärkeää on, että suomen kieltä käytetään rohkeasti. Joskus olisi helpompaa vaihtaa keskustelussa johonkin toiseen kieleen, mutta sitkeys suomen puhumisessa palkitaan. Ei haittaa, vaikka kaikkia sanoja ei tiedä, selittäminen, piirtäminen, näyttäminen ja näytteleminen tukevat oppimista. Välillä tulee väärinymmärryksiä ja hupsuja tilanteita - niissä kielitaito karttuu ja ystävyys vahvistuu!