Kulttuureista kutkuttavia keskusteluja
Opehommissa
Olen viime viikkoina päässyt opettamaan ja keskusteluttamaan
kulttuureista, niiden eroista ja siitä, mitä kulttuurieroista kannattaisi ottaa
huomioon maahanmuuttajia opettaessa ja ohjatessa. Sain esitellä Hyvä alku
Hämeessä ESR-hanketta HAMK:n ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijoille.
Syntyi mainiota pedagogista keskustelua kulttuurien huomioimisesta ja
ammatillisen koulutuksen uudistamisesta. Fiksuja, pohtivia ja reflektoivia
uusia opettajia on tulossa.
Etelä-Suomen aluehallintoviraston uusien ohjausmenetelmien koulutuksessa oli kuulijoita leffateatterin iso sali täynnä, paljon perusopetuksen opinto-ohjaajia, työhallinnon ohjaushenkilöstöä ja järjestöjen ohjaustyötä tekeviä. Puhuimme monikulttuurisen ohjauksen haasteista ja iloista yhdessä työhallinnon Elina Sorvarin kanssa. Esiin nousi verkostotyön vahvuus, moniammatillisuus ja luottamus verkoston toimijoiden välillä. Yleisö nosti esiin ja toivoi keinoja rakentaa kulttuurien välistä yhteistyötä sekä edistää suvaitsevuutta ja monikulttuurisuutta yhteisössä.
Kolmannen kerran pääsin puhumaan samoista teemoista Hyvän alun henkilöstökoulutuksessa Ammattiopisto Tavastian henkilöstölle. Erityisesti ilahdutti keskustelun avoimuus, aika on kypsä sille, että myös ongelmia nostetaan rohkeasti esiin ja niihin etsitään ratkaisuja yhdessä. Monet näkökulmat kohtasivat ja pääsimme vertaisoppimaan toistemme kokemuksista. Aito pedagoginen arvokeskustelu syntyy kuin itsessään, kun työkavereiden kesken mietitään, miten kukin jonkin tilanteen kokeen. Hienoja tilanteita, näistä opitaan ja jatketaan eteenpäin.
Etelä-Suomen aluehallintoviraston uusien ohjausmenetelmien koulutuksessa oli kuulijoita leffateatterin iso sali täynnä, paljon perusopetuksen opinto-ohjaajia, työhallinnon ohjaushenkilöstöä ja järjestöjen ohjaustyötä tekeviä. Puhuimme monikulttuurisen ohjauksen haasteista ja iloista yhdessä työhallinnon Elina Sorvarin kanssa. Esiin nousi verkostotyön vahvuus, moniammatillisuus ja luottamus verkoston toimijoiden välillä. Yleisö nosti esiin ja toivoi keinoja rakentaa kulttuurien välistä yhteistyötä sekä edistää suvaitsevuutta ja monikulttuurisuutta yhteisössä.
Kolmannen kerran pääsin puhumaan samoista teemoista Hyvän alun henkilöstökoulutuksessa Ammattiopisto Tavastian henkilöstölle. Erityisesti ilahdutti keskustelun avoimuus, aika on kypsä sille, että myös ongelmia nostetaan rohkeasti esiin ja niihin etsitään ratkaisuja yhdessä. Monet näkökulmat kohtasivat ja pääsimme vertaisoppimaan toistemme kokemuksista. Aito pedagoginen arvokeskustelu syntyy kuin itsessään, kun työkavereiden kesken mietitään, miten kukin jonkin tilanteen kokeen. Hienoja tilanteita, näistä opitaan ja jatketaan eteenpäin.
Kulttuurien jäävuori
Lempiteemojani henkilöstön monikulttuurisuuskoulutuksessa on
kulttuurien jäävuori, josta meren pinnan yläpuolella on pieni osa: vaatetus,
juhlat, tavat, symbolit… Suurin osa jäävuoresta on veden pinnan alla, siellä on
se, mikä ei näy ulospäin: arvot, eettiset kysymykset, käsitys oikeasta ja
väärästä, hyvästä ja pahasta…
Jäävuoressa näemme yleensä vain sen pinnalla olevan osan, se myös sulaa ja muokkautuu melko helposti auringossa, tuulessa tai tuiskussa.
Veden alla oleva osa on se isompi osa, joka yleensä on piilossa, näkymättömissä. Riski törmätä on valtamerilaivallakin suurin, kun mitään ei pinnan yläpuolella näy. Veden pinnan alla olevat kulttuuriset tekijät eivät hevillä muutu. Vaikea olisi kuvitella kovin paljon perusarvojensa muuttuvan, vaikka toiseen kulttuuriin muuttaessa muuttaisikin ulkoisia pinnan yläpuolelle näkyviä asioita uuden kulttuurin mukaiseksi. Huivin voisin laittaa päähän, oppia tervehtimään ja hoitamaan asioitani toisin, mutta vaikkapa demokratiasta tai tasa-arvo-ajattelusta en missään itse luopuisi.
Miten ottaa huomioon niin itsessään kuin ohjattavassaan kulttuuriset erot? Miten tunnistaa niin toisen kuin ikioman jäävuoren sisuksissa olevia arvoja sekä asioita ja nostaa niitä keskustelussa esiin arvostaen ja yhteistä näkemystä etsien?
Jäävuoressa näemme yleensä vain sen pinnalla olevan osan, se myös sulaa ja muokkautuu melko helposti auringossa, tuulessa tai tuiskussa.
Veden alla oleva osa on se isompi osa, joka yleensä on piilossa, näkymättömissä. Riski törmätä on valtamerilaivallakin suurin, kun mitään ei pinnan yläpuolella näy. Veden pinnan alla olevat kulttuuriset tekijät eivät hevillä muutu. Vaikea olisi kuvitella kovin paljon perusarvojensa muuttuvan, vaikka toiseen kulttuuriin muuttaessa muuttaisikin ulkoisia pinnan yläpuolelle näkyviä asioita uuden kulttuurin mukaiseksi. Huivin voisin laittaa päähän, oppia tervehtimään ja hoitamaan asioitani toisin, mutta vaikkapa demokratiasta tai tasa-arvo-ajattelusta en missään itse luopuisi.
Miten ottaa huomioon niin itsessään kuin ohjattavassaan kulttuuriset erot? Miten tunnistaa niin toisen kuin ikioman jäävuoren sisuksissa olevia arvoja sekä asioita ja nostaa niitä keskustelussa esiin arvostaen ja yhteistä näkemystä etsien?
