Ihmisten kanssa ja kumppanuudella

Kumppanuutta ja yhdessä tekemistä

Hyvä alku Hämeessä ESR -hanke järjesti 22.11. Kumppanuustalolla työpajan Tanja Tauron ja Tiina Alhaisen Malmöön ja Nagoyaan tehdyillä matkoilla nousseista ideoista kotouttamisen palvelujärjestelmään. Matkoista ja niiden annista oli meitä keskustelemassa 32 henkilöä, joissa oli niin maahanmuuttajia, heidän kanssaan vapaaehtoistyötä tekeviä, järjestöjen edustajia, kuntien toimijoita ja oppilaitosväkeä. Keskustelu oli vilkasta ja innostunutta. On selvästi halu tehdä yhdessä hyvää kotouttamista. 

Ruotsista jotakin Hämeenlinnan seutukunnalle?

Ruotsista käyttöön haluttaisiin mallia, jossa kotouttamistyötä rahoitetaan ikään kuin käänteisesti kilpailuttaen. Rahoittaja määrittää tavoitteet ja käytössä olevan rahasumman ja toteuttajat suunnittelevat toteutusvaihtoehdot tarjouksissaan. Näin saataisiin palveluntarjoajakenttää laajemmaksi ja käytännön toimijoiden ideoita toteutuksiin.

Vaikuttavana nähtiin myös ruotsalaisten asennoituminen maahanmuuttoon, muualta muuttavat nähtiin tärkeänä elinkeinoelämän resurssina ja Ruotsin suurempi maahanmuutto yhtenä isona erona Suomen ja Ruotsin väliseen taloustilanteen eroon. 

Yhteiskuntainfoihin ideoita

Työpajassa käytiin läpi Malmön tapoja järjestää yhteiskuntainfoja omalla kielellä alkuvaiheen kotoutujille. Samaa kehittämistyötä tehdään myös Hyvä alku Hämeessä -hankkeessa. Työpajassa mietittiin yhdessä, millaisia teemoja ja miten käsiteltyinä infoissa olisi hyvä olla: 

- terveyspalvelut

- asiointipisteet

- kirjastot

- asuminen

- opiskelumahdollisuudet

- verkostoituminen ja mahdollisuudet tutustua ihmisiin

Pohdittiin sopivia aikataulutuksia ja ryhmiin jakautumisia sekä eri tilanteisiin. Havaittiin, että erityyppisillä maahanmuuttajilla on hyvin erilaiset tukiverkot kotoutumiseen, vaikkapa kiintiöpakolaisten kohdalla ohjausta on paljon - vastaavasti perheen tai työn perässä tulleilla tukea saattaa saada erinomaisesti tai hyvin vähän. Mietittiin, mitä kannattaisi tehdä omakielisenä opastuksena, mitä tulkattuna. Puhuttiin, että opastusta kannattaa toteuttaa tutustumiskäynteinä. Nähtiin tärkeänä rajata annettava informaatio sopivan pieniin palasiin ja osata arvioida kuulijoista se, mistä asioiden kertomisessa pitää aloitta, jos kulttuuri ja toimintaympäristö on kovin erilainen. Puhuttiin siitä, miten paljon maahanmuuttajat auttavat toisiaan ilman minkään järjestöjen ja organisaatioiden tukea. Nähtiin, että vertaistuessakin rakenteista olisi etua. 

Maahanmuuttopolitiikka - mitä politiikkaa?

Kansainvälisen Metropolis-konferenssin näkemysten esittely herätti kiinnostavan keskustelun siitä, miten maahanmuutto ja maahanmuuttajat nähdään eri puolilla. Keskusteltiin Kaukoidän näkemyksistä, joissa maahanmuutto nähdään talouden toimenpiteenä. Rekrytoidaan ulkomaalaisia huippuosaajia ja teollisuuden työvoimaa, tärkeää ovat mm. opiskelijavaihdot ja turismi, Kun kansainvälinen talous ja ulkomaankauppa toimii, ei syty sotia tai tule konflikteja. Talouden kasvu luo turvallisuutta. 

Puhuttiin myös Kanadan mallista, jossa vastataan kestävyysvajepulmaan houkuttelemalla ja tuomalla ihmisiä maahan. Maahanmuutto nähdään tärkeänä niin elinkeinopolitiikan, työllisyyspolitiikan kuin väestöpolitiikankin näkökulmista. Kanadan mallissa osa pakolaisista tulee yksityisten sponsoreiden rahoittamina ja osa yhteiskunnan tuella. 

Nähtiin kiinnostavana erilaiset tavat suhtautua maahanmuuttajiin: Onko maahanmuuttaja tukia saava autettava? Vai onko hän talouselämän pelastaja ja elinkeinopolitiikan ratkaiseva kilpailuresurssi? Tai ehkä jotain muuta? Ihminen? Jokainen itsenään ja kulloisessakin tilanteessaan erilainen...

-       

Hiiohoi - vaihteeksi töitä merellä

Vierivä kivi ei sammaloidu 

Syksy on ollut upeaa innostunutta kiitoa ja liitoa reissaten töiden parissa - niin maalla kuin ilmassakin suuntaan ja toiseen. Nyt tuli työmatkailuun mukaan myös merielementti, kun osallistuin loppuviikolla Vanaja Koulutus Oy:n kehittämismatkalle Tallinnaan.

Koulutuskuntayhtymä Tavastian osakeyhtiö Vanaja Koulutus Oy on toiminut vuoden ja niinpä yhtiön hallitus ja me toimijat kävimme 12 henkilön näkökulmin läpi mennyttä ja ennen kaikkea suunnittelimme monien mahdollisuuksien tulevaa kahden päivän työseminaarissa. Strategiatyö on kutkuttavan kiinnostavaa, kun samaan aikaan ovat muutoksessa lähes kaikki koulutusta koskevat rakenteet ja lainsäädäntö. Yhteiskuntarakenteet muuttuvat sote- ja maakuntauudistusten myötä vauhdilla ja vääjäämättä. Kehittäjää kiehtoo, kun mahdollisuuksia sekä avoimia ovia on moneen asiaan ja suuntaan. Aavalla merellä näkee kauas, vaikka pilviäkin taivaalla roikkuu. Harmaan merimaiseman sävyt ovat kauniita ja moninaisia.

Ja ei, ei ne laivaseminaarit mitenkään turhaa ajankäyttöä ole. Matkaan lähdettiin torstaina kello 7.30 ja kokoushuoneesta poistuttiin 19.45. Ulkona taisi olla melkoinen lumimyräkkä, mutta ei tuo haitannut ikkunattomissa kokoushuoneissa. Paljon asiaa, paljon avointa keskustelua ja paljon hyviä ideoita ja linjauksia. Eipä ehtinyt edes pitkästyä!

Paljon uutta ja innostavaa on tulossa

Itselleni suurin anti oli mukana olleen kuntayhtymän ja oppilaitosten yläjohdon vahva sitoutuminen kehittämiseen ja tuki tehtävälle kehittämistyölle. Ammatillista koulutusta koskeva lainsäädäntö on uudistumassa ja matkalla käytiin läpi myös lausuntokierroksella olevaa lakiesitystä, joista nousee monta mielenkiintoista painotusta, kuten panostus ennakointiin, henkilökohtaisiin opintopolkuihin ja työelämäyhteistyöhön.

Esittelin osallistujille Hyvä alku Hämeessä ESR-hanketta ja sen suunnitelmia sekä Nagoyaan ja Malmöön tekemieni opintomatkojen opittua, muiden maiden kotouttamis- ja maahanmuuttajien koulutusmalleja ja meille ehkä sovellettavia ideoita. Kasvokkain tieto kulkee aina parhaiten, kuulluksi on mukava tulla. Matkoista olen kertonut tässä blogissani aiemmin. Matkoilta ja hankkeesta versoo monia isohkojakin mahdollisia ituja tulevaan toimintaan ja jo matkalla kävi selväksi, että uutta toivotaan kehitettävän ja strateginen tahtotila on olla mukana maailman globalisaatiossa sekä monikulttuurisuuden kehittämisessä.

Kehittämisessä on mieltä, kun voi uskoa sen kiinnittyvän perustoimintaan. Tukea uuden tekemiseen tarvitaan. On hyvä olla työssä organisaatiossa, jossa ideoidaan rohkeasti ruohonjuuresta ylös ja johto sitten tarvittaessa linjaa, tukee ja huolehtii hallinnollisten esteiden poistamisesta, jotta uutta ja tärkeää pystytään tekemään, kun toiminta ja toimintaympäristö muuttuvat. Innostava reissu, jonka muistiinpanoista syntyy vielä monenmoista konkreettista.

Itäisen maan ihmettelyä

Kirjoitin blogin Metropolis-konferenssista ja siitähän kerrottavaa riittäisi. Moni on kuitenkin ollut kiinnostunut kuulemaan myös Japanista matkailijan silmin. Kiehtova ja hämmentävä maa ja kulttuuri, josta on kiva kertoa sekalaisia havaintoja tosin vain viikon reissulta.

Harmoniaa, rauhaa ja tasapainoa

Itseäni viehätti japanilainen estetiikka. Ikivanha kulttuuri on arvostettua ja edelleen pidetään yllä kauneuteen perustuvia viimeisteltyyn estetiikkaan liittyviä perinteitä: teeseremonia hitaan viimeisteltyine liikkeineen, upeat kimonot, joita myydään metroasemillakin ja joissa kipittäviä naisia näki ruuhkassa kadulla, puutarhat, joissa jokaisen puun jokainen oksa on leikattu täydelliseen tasapainoon. Rauhallista ja seesteistä, rauhoittavaa ja tasapainottavaa. Samaan aikaan herää länsimaisen vapaassa mielessä epäilys, miten käsitellään asioita ja ajatuksia, jotka eivät sovellu muottiin ja rikkovat malleja. Koodit ovat vahvoja, metrossa tummassa puvussa ja kiiltävissä kengissä istuva miesrivi alkaa vaikuttaa jotenkin absurdilta - tai ahdistavaltakin -, kun huomaa jokaisella samanlaisen valkoisen sateensuojan, joka on kääritty muoviin, ettei metrovaunun lattialle tipu vesipisaroita. Mille tuntuisi mennä töihin farkuissa? Hmm…

Tehokasta työtä ja vapauttavaa itseironiaa

Itselleni hämmentävintä japanilaisissa ihmisissä oli vapautuneisuus ja itseironiakin. Kulttuurin vaikeita asioita käsitellään myös ulkopuolisille avoimesti. Kova työtahti oli arkea, vielä viikon kuluttua kotiin paluusta nukun univelkoja. Työpäivien luennot ja työpajat kestivät aamusta iltakuuteen, sen jälkeen osallistuttiin vapaamuotoisempaan kulttuuriohjelmaan, verkostoiduttiin ja käytiin ne arvokkaat ammatilliset keskustelut syömässä kulttuuriohjelman päätyttyä. Seuraavaan aamuun mennessä hotellilla sitten valmistauduttiin omiin esityksiin, tehtiin muistiinpanot ja rakennettiin seuraavan päivän ohjelma. Yhteiskunta tukee tehokkuutta: metrot kulkevat jouhevasti, käytävillä, portaikoissa ja kaduilla liikutaan järjestelmällisesti vasenta puolta ripeässä yhteistahdissa juoksematta ja hidastelematta, vesipullon saa ostaa automaatista kolikoilla mennessä metroon tai kokoushuoneen ulkopuolelta.

Aikataulujen noudattaminen oli suomalaisena helppoa, samoin ohjeistusten selkeys. Vinkit koodin rikkomisesta olivat hauskoja: Kun työpajassa innostunut ammatillinen keskustelu jatkui vielä virallisen päättymisajan jälkeen, tultiin tilan projektori laittamaan pois päältä 18.02, sitten suljettiin mikrofoni 18.04 ja kaksi minuuttia myöhemmin ymmärsimme poistua, kun siivooja telkesi ovet auki ja tuli ovelle. Vastaava kokemus oli oppaan veikeä kommentti, kun lähdettiin tutustumispaikasta toiseen: hän kiitti kumartaen lämpimästi yhteistyöstä, jonka ansiosta olimme myöhässä vain 10 minuuttia.

Japanilaiset puhuvat avoimesti liiasta työnteosta, työuupumuksesta, paineista ja harakirikulttuuristaan. Tuntui, että suosituin keino torjua uupumusta oli uni. Näytti olevan sosiaalisesti ihan sallittua nukkua luennoilla, työpajoissa, oppaana bussissa ja tiukan paikan tullen vaikkapa panelistina paneelissa. Tämä oli hämmentävää, suomalaisen työkulttuurin mukaan kun yrittää kiinnostua julkisissa työtilanteissa ihan mistä vaan ja jos ei kiinnosta niin on opetettu, että ainakin on kohteliasta kuunnella. Enpä sitten tiedä, mikä on parempi tapa toimia.

 Naisista ja miehistä

Minulle vaikeinta oli kohdata suurkaupungin näkyvä prostituutio, joka oli peittelemättömän näkyvää, kaduilla oli töissä paljon hyvin nuoria tyttöjä. Pitkälle en päässyt ilmiön selvittelyssä, mutta selkeästi edelleen on olemassa länsimaisesta seksibisneksestä eroavaa geishakulttuurin kaltaista maksullista seurapalvelua, jossa perusidea taitaa seksin sijaan olla palveleminen ja palveltavana oleminen. Jotenkin ideaan pääsee kiinni teeseremonioiden, nöyrien kumartelujen, naisten ja miesten välisen korrektin etäisyyden, näkyvän vallankäytön ja näytön kautta. Vaikea ilmiö ymmärtää näin suomalaisittain.

Turistina ja naisena Japanissa on hyvin arvostettu olo. Yksityisyyttä kunnioitetaan ja kaikki palvelevat parhaansa mukaan. Monella asiakaspalvelutyössä olevalla englannin kielen taito oli heikko, hymyillen ja kumarrellen paikalle etsittiin joku paremmin ymmärtävä ja ohjattiin vaikka seuraavaan tavarataloon, jotta saadaan asiakas tyytyväiseksi. Kun tuijotteli metroasemalla japaninkielistä karttaa epätoivoisena, ilmestyi jostain aina joku, joka tuli ystävällisesti näyttämään, mihin mennä. Apu oli tarpeen, koska karttoja ja katukylttejä ei osannut lukea.

Seminaarissa oli tasaisesti puhujina niin naisia kuin miehiäkin. Kovista teemoista, kuten maahanmuuton, talouden ja turvallisuuden yhteyksistä puhuivat miehet – kotoutumisesta ja koulutuksesta naiset. Syy on todennäköisesti ihan looginen, paikalle oli haalittu alojensa asiantuntijoita, jotka sattuivat olemaan mitä sukupuolta sattuivat olemaan. 

Historia näkyy

 

Japani on elänyt hyvin eristyneenä saarivaltiona. Kulttuuri on kehittynyt omintakeisena ja vaikutukset muualta olivat pitkään vähäiset. Ylpeys historiasta on suuri, oli ilo kuunnella ja nähdä samuraikulttuurin huippuhetkiä, tarinoita shogunien elämästä ja keisariperheen historiaa. 

Samaan aikaan keskusteluun nousivat toistuvasti toisen maailmansodan tappio, Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden pelastustoimet ja vahva kansallinen yhtenäisyys vastoinkäymisissä. 

Kun tilanteeseen lisää talousmahdin roolin, on Japani todella kiehtova yhteiskunta. Nagoya on vauras Toyotan kaupunki, siellä osataan tehdä menestyksellistä kauppaa. Koko maahanmuutto nähdään keinona taloudellisen menestyksen edistämiseen. Historia on osoittanut, että hyvät kauppasuhteet ovat paras keino välttää sotia ja poliittisia konflikteja. Turismi, ulkomaalaiset opiskelijat, kansainvälinen kauppa ja globalisaatio nähdään yhtenä maailmanrauhaa ylläpitävänä kokonaisuutena - luottamus syntyy, kun opitaan tuntemaan toisiamme. Japania oli ilo oppia tuntemaan edes hitunen, tutustumista on hyvä jatkaa Suomesta käsin.