Hiiohoi - vaihteeksi töitä merellä

Vierivä kivi ei sammaloidu 

Syksy on ollut upeaa innostunutta kiitoa ja liitoa reissaten töiden parissa - niin maalla kuin ilmassakin suuntaan ja toiseen. Nyt tuli työmatkailuun mukaan myös merielementti, kun osallistuin loppuviikolla Vanaja Koulutus Oy:n kehittämismatkalle Tallinnaan.

Koulutuskuntayhtymä Tavastian osakeyhtiö Vanaja Koulutus Oy on toiminut vuoden ja niinpä yhtiön hallitus ja me toimijat kävimme 12 henkilön näkökulmin läpi mennyttä ja ennen kaikkea suunnittelimme monien mahdollisuuksien tulevaa kahden päivän työseminaarissa. Strategiatyö on kutkuttavan kiinnostavaa, kun samaan aikaan ovat muutoksessa lähes kaikki koulutusta koskevat rakenteet ja lainsäädäntö. Yhteiskuntarakenteet muuttuvat sote- ja maakuntauudistusten myötä vauhdilla ja vääjäämättä. Kehittäjää kiehtoo, kun mahdollisuuksia sekä avoimia ovia on moneen asiaan ja suuntaan. Aavalla merellä näkee kauas, vaikka pilviäkin taivaalla roikkuu. Harmaan merimaiseman sävyt ovat kauniita ja moninaisia.

Ja ei, ei ne laivaseminaarit mitenkään turhaa ajankäyttöä ole. Matkaan lähdettiin torstaina kello 7.30 ja kokoushuoneesta poistuttiin 19.45. Ulkona taisi olla melkoinen lumimyräkkä, mutta ei tuo haitannut ikkunattomissa kokoushuoneissa. Paljon asiaa, paljon avointa keskustelua ja paljon hyviä ideoita ja linjauksia. Eipä ehtinyt edes pitkästyä!

Paljon uutta ja innostavaa on tulossa

Itselleni suurin anti oli mukana olleen kuntayhtymän ja oppilaitosten yläjohdon vahva sitoutuminen kehittämiseen ja tuki tehtävälle kehittämistyölle. Ammatillista koulutusta koskeva lainsäädäntö on uudistumassa ja matkalla käytiin läpi myös lausuntokierroksella olevaa lakiesitystä, joista nousee monta mielenkiintoista painotusta, kuten panostus ennakointiin, henkilökohtaisiin opintopolkuihin ja työelämäyhteistyöhön.

Esittelin osallistujille Hyvä alku Hämeessä ESR-hanketta ja sen suunnitelmia sekä Nagoyaan ja Malmöön tekemieni opintomatkojen opittua, muiden maiden kotouttamis- ja maahanmuuttajien koulutusmalleja ja meille ehkä sovellettavia ideoita. Kasvokkain tieto kulkee aina parhaiten, kuulluksi on mukava tulla. Matkoista olen kertonut tässä blogissani aiemmin. Matkoilta ja hankkeesta versoo monia isohkojakin mahdollisia ituja tulevaan toimintaan ja jo matkalla kävi selväksi, että uutta toivotaan kehitettävän ja strateginen tahtotila on olla mukana maailman globalisaatiossa sekä monikulttuurisuuden kehittämisessä.

Kehittämisessä on mieltä, kun voi uskoa sen kiinnittyvän perustoimintaan. Tukea uuden tekemiseen tarvitaan. On hyvä olla työssä organisaatiossa, jossa ideoidaan rohkeasti ruohonjuuresta ylös ja johto sitten tarvittaessa linjaa, tukee ja huolehtii hallinnollisten esteiden poistamisesta, jotta uutta ja tärkeää pystytään tekemään, kun toiminta ja toimintaympäristö muuttuvat. Innostava reissu, jonka muistiinpanoista syntyy vielä monenmoista konkreettista.

Itäisen maan ihmettelyä

Kirjoitin blogin Metropolis-konferenssista ja siitähän kerrottavaa riittäisi. Moni on kuitenkin ollut kiinnostunut kuulemaan myös Japanista matkailijan silmin. Kiehtova ja hämmentävä maa ja kulttuuri, josta on kiva kertoa sekalaisia havaintoja tosin vain viikon reissulta.

Harmoniaa, rauhaa ja tasapainoa

Itseäni viehätti japanilainen estetiikka. Ikivanha kulttuuri on arvostettua ja edelleen pidetään yllä kauneuteen perustuvia viimeisteltyyn estetiikkaan liittyviä perinteitä: teeseremonia hitaan viimeisteltyine liikkeineen, upeat kimonot, joita myydään metroasemillakin ja joissa kipittäviä naisia näki ruuhkassa kadulla, puutarhat, joissa jokaisen puun jokainen oksa on leikattu täydelliseen tasapainoon. Rauhallista ja seesteistä, rauhoittavaa ja tasapainottavaa. Samaan aikaan herää länsimaisen vapaassa mielessä epäilys, miten käsitellään asioita ja ajatuksia, jotka eivät sovellu muottiin ja rikkovat malleja. Koodit ovat vahvoja, metrossa tummassa puvussa ja kiiltävissä kengissä istuva miesrivi alkaa vaikuttaa jotenkin absurdilta - tai ahdistavaltakin -, kun huomaa jokaisella samanlaisen valkoisen sateensuojan, joka on kääritty muoviin, ettei metrovaunun lattialle tipu vesipisaroita. Mille tuntuisi mennä töihin farkuissa? Hmm…

Tehokasta työtä ja vapauttavaa itseironiaa

Itselleni hämmentävintä japanilaisissa ihmisissä oli vapautuneisuus ja itseironiakin. Kulttuurin vaikeita asioita käsitellään myös ulkopuolisille avoimesti. Kova työtahti oli arkea, vielä viikon kuluttua kotiin paluusta nukun univelkoja. Työpäivien luennot ja työpajat kestivät aamusta iltakuuteen, sen jälkeen osallistuttiin vapaamuotoisempaan kulttuuriohjelmaan, verkostoiduttiin ja käytiin ne arvokkaat ammatilliset keskustelut syömässä kulttuuriohjelman päätyttyä. Seuraavaan aamuun mennessä hotellilla sitten valmistauduttiin omiin esityksiin, tehtiin muistiinpanot ja rakennettiin seuraavan päivän ohjelma. Yhteiskunta tukee tehokkuutta: metrot kulkevat jouhevasti, käytävillä, portaikoissa ja kaduilla liikutaan järjestelmällisesti vasenta puolta ripeässä yhteistahdissa juoksematta ja hidastelematta, vesipullon saa ostaa automaatista kolikoilla mennessä metroon tai kokoushuoneen ulkopuolelta.

Aikataulujen noudattaminen oli suomalaisena helppoa, samoin ohjeistusten selkeys. Vinkit koodin rikkomisesta olivat hauskoja: Kun työpajassa innostunut ammatillinen keskustelu jatkui vielä virallisen päättymisajan jälkeen, tultiin tilan projektori laittamaan pois päältä 18.02, sitten suljettiin mikrofoni 18.04 ja kaksi minuuttia myöhemmin ymmärsimme poistua, kun siivooja telkesi ovet auki ja tuli ovelle. Vastaava kokemus oli oppaan veikeä kommentti, kun lähdettiin tutustumispaikasta toiseen: hän kiitti kumartaen lämpimästi yhteistyöstä, jonka ansiosta olimme myöhässä vain 10 minuuttia.

Japanilaiset puhuvat avoimesti liiasta työnteosta, työuupumuksesta, paineista ja harakirikulttuuristaan. Tuntui, että suosituin keino torjua uupumusta oli uni. Näytti olevan sosiaalisesti ihan sallittua nukkua luennoilla, työpajoissa, oppaana bussissa ja tiukan paikan tullen vaikkapa panelistina paneelissa. Tämä oli hämmentävää, suomalaisen työkulttuurin mukaan kun yrittää kiinnostua julkisissa työtilanteissa ihan mistä vaan ja jos ei kiinnosta niin on opetettu, että ainakin on kohteliasta kuunnella. Enpä sitten tiedä, mikä on parempi tapa toimia.

 Naisista ja miehistä

Minulle vaikeinta oli kohdata suurkaupungin näkyvä prostituutio, joka oli peittelemättömän näkyvää, kaduilla oli töissä paljon hyvin nuoria tyttöjä. Pitkälle en päässyt ilmiön selvittelyssä, mutta selkeästi edelleen on olemassa länsimaisesta seksibisneksestä eroavaa geishakulttuurin kaltaista maksullista seurapalvelua, jossa perusidea taitaa seksin sijaan olla palveleminen ja palveltavana oleminen. Jotenkin ideaan pääsee kiinni teeseremonioiden, nöyrien kumartelujen, naisten ja miesten välisen korrektin etäisyyden, näkyvän vallankäytön ja näytön kautta. Vaikea ilmiö ymmärtää näin suomalaisittain.

Turistina ja naisena Japanissa on hyvin arvostettu olo. Yksityisyyttä kunnioitetaan ja kaikki palvelevat parhaansa mukaan. Monella asiakaspalvelutyössä olevalla englannin kielen taito oli heikko, hymyillen ja kumarrellen paikalle etsittiin joku paremmin ymmärtävä ja ohjattiin vaikka seuraavaan tavarataloon, jotta saadaan asiakas tyytyväiseksi. Kun tuijotteli metroasemalla japaninkielistä karttaa epätoivoisena, ilmestyi jostain aina joku, joka tuli ystävällisesti näyttämään, mihin mennä. Apu oli tarpeen, koska karttoja ja katukylttejä ei osannut lukea.

Seminaarissa oli tasaisesti puhujina niin naisia kuin miehiäkin. Kovista teemoista, kuten maahanmuuton, talouden ja turvallisuuden yhteyksistä puhuivat miehet – kotoutumisesta ja koulutuksesta naiset. Syy on todennäköisesti ihan looginen, paikalle oli haalittu alojensa asiantuntijoita, jotka sattuivat olemaan mitä sukupuolta sattuivat olemaan. 

Historia näkyy

 

Japani on elänyt hyvin eristyneenä saarivaltiona. Kulttuuri on kehittynyt omintakeisena ja vaikutukset muualta olivat pitkään vähäiset. Ylpeys historiasta on suuri, oli ilo kuunnella ja nähdä samuraikulttuurin huippuhetkiä, tarinoita shogunien elämästä ja keisariperheen historiaa. 

Samaan aikaan keskusteluun nousivat toistuvasti toisen maailmansodan tappio, Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden pelastustoimet ja vahva kansallinen yhtenäisyys vastoinkäymisissä. 

Kun tilanteeseen lisää talousmahdin roolin, on Japani todella kiehtova yhteiskunta. Nagoya on vauras Toyotan kaupunki, siellä osataan tehdä menestyksellistä kauppaa. Koko maahanmuutto nähdään keinona taloudellisen menestyksen edistämiseen. Historia on osoittanut, että hyvät kauppasuhteet ovat paras keino välttää sotia ja poliittisia konflikteja. Turismi, ulkomaalaiset opiskelijat, kansainvälinen kauppa ja globalisaatio nähdään yhtenä maailmanrauhaa ylläpitävänä kokonaisuutena - luottamus syntyy, kun opitaan tuntemaan toisiamme. Japania oli ilo oppia tuntemaan edes hitunen, tutustumista on hyvä jatkaa Suomesta käsin. 

Maailman malleja etsimässä

Nagoyassa, Japanissa järjestettiin 24.-28.10.2016 International Metropolis Conference, jossa sain olla kertomassa Hyvä alku Hämeessä ESR -hankkeesta ja oppimassa uutta muuttoliikkeestä ja maahanmuutosta maailman mittakaavassa.

Viikko oli hyvin antoisa ja opettavainen sekä ammattiylpeyttä lisäävä. Teemme työmme hyvin täällä Suomessa. Oli hienoa huomata, miten hallitusti maahanmuutto ja laadukkaasti kotouttaminen Suomessa hoidetaan. Ylpeitä saamme olla yhteiskunnastamme ja tavasta, jolla meillä kotoutetaan, koulutetaan, tuetaan yhteiskuntaan kiinnittymistä ja pidetään huolta heikoimmistakin.

Aasian näkökulmaa muuttoliikkeeseen

Kauko-Idän maahanmuuttotilanne oli kiinnostava. Aidosti suurten maiden -Japanin, Kiinan ja Korean - edustajat puhuivat maahanmuutosta talouden ja turvallisuuden näkökulmista. Maahanmuutto on keino pitää yllä hyviä kauppapoliittisia suhteita, joilla taataan alueen vakautta. Historia on opettanut, että hyvät kauppasuhteet ovat paras tapa estää poliittisia konflikteja. Turismi ja opiskelijavaihto koetaan keinoina houkutella osaavaa työvoimaa. Talouden veturit haalivat huippuosaajia rajoista riippumatta.

Vastaavasti japanilaiset nostivat esiin huolta jo kolmannen ja neljännen polven nuorista maahanmuuttajistaan, joilla ei ole riittävää kielitaitoa opiskella japaniksi tai omalla äidinkielellään vaan jotka elävät omissa yhteisöissään. Kotouttamiseen kannattaa panostaa. Korealaiset olivat kiinnostuneita siitä, miten Suomessa onnistutaan pitämään maahanmuuttajalapset ja -nuoret opiskelemassa ja suorittamaan tutkintoja, siellä huoli on töihin karkaavista koulupudokkaista, joiden kielitaito ja muut valmiudet jäävät heikoiksi. Kun keskustelussa käytiin läpi, että meillä on ilmainen peruskoulu ja lähes ilmainen toisen asteen koulutus sekä oppivelvollisuus ja sosiaaliturva mahdollistaa lasten ja nuorten opiskelun aikaisen toimeentulon sekä se, että suomalaisilla työmarkkinoilla ei lapsille ole tarjolla työpaikkoja koulunkäynnin vaihtoehtona vaan perheen toimeentulo hoituu muuten, ovat erot aika selkeät.

Opittavaa ja hyviä käytäntöjä

Hyviä, vaikkapa jossain muodossa Suomeenkin siirrettäviä, kotouttamismallejakin löytyi. Kiinnostavaa oli Kanadan malli vastata samaan aikaan väestönsä vähenemisen ja Syyrian tilanteen haasteisiin. Kanadaan tuotavien pakolaisten määrä on todella suuri, tälle vuodelle tavoitellaan yli 60 000 uutta kanadalaista. Rahoitusrakenne on mielenkiintoinen: osa pakolaisista tulee leireiltä valtion valitsemina ja rahoittamina, suuri osa yksityisten sponsoreiden tuella. Hyvin tyytyväisiä tuntuivat olevan malliin, mukana kotouttamassa on koko yhteiskunta ja väestökäyrien on tarkoitus oieta. Haasteena on suurten vakituisten asuntojen löytyminen. Sitran vaikuttavuusinvestointirahoituksessa on vähän samoja elementtejä, yksityinen raha ja yksityiset toimijat julkisten rinnalla kotouttamassa.

Saksassa on kehitetty työharjoitteluun pohjautuvaa mallia työkielen ja ammatillisten valmiuksien kehittämiseen niin, että kohderyhmää on laajennettu jo turvapaikanhakijoihin ja kielteisen päätöksen saaneisiinkin. Osaavaa työvoimaa nopeasti tavoittelevat ja tyytyväisiltä vaikuttavat. Painopiste on työtehtävissä tarvittavissa kielenkäyttötilanteissa selviäminen saksaksi. Saksan pakolaisten kielikoulutusrakenne on kiinnostava: Perinteinen vaihtoehto on Saksassa ollut 600 tunnin kieli(=kotoutumis)koulutus. Vuonna 2016 käyttöön on tämän rinnelle otettu työpainotteinen kielenopiskelu, johon on 100 000 paikkaa. Lisäksi tulossa on lähivuosiksi 100 000 opiskelupaikkaa niille, joilla ei ole vielä oleskelulupaa - näissä koulutuksissa on työharjoittelupainotus, mutta myös kielenopiskelua. Lisäksi tulossa ammatillisia kahden vuoden kokonaisuuksia, joihin liittyy osaamisen tunnistaminen ja kielen oppiminen. Tavoite on selkeästi saada väestörakenne kestävämmäksi ja estää syrjäytyminen sitouttamalla koulutukseen ja työhön mahdollisimman nopeasti.

Maailman mittakaavassa paljon puhuttu Euroopan pakolaiskriisi asettui mittakaavoihinsa. Onko sitä? Esimerkiksi Saksaan turvapaikanhakijoita tuli yksi miljoona pakolaisia, joka on noin 2,5% väestöstä. Kriisialueiden naapurimaissa Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa puhutaan miljoonista ja kymmenistä prosenteista väestöstä. Näissä kehittyvissä maissa ollaan kovilla kuorman kantamisessa. Vertailun vuoksi, Suomeen turvapaikanhakijoita tuli 32 000.

Hyvää alkua esittelemässä

Esittelimme Tanja Tauron kanssa Hyvä alku Hämeessä ESR-hankkeen työpajassa Education and Integration in Migratory Context. Painopiste oli kertoa siitä, millä tavalla Suomessa kotouttamisen palvelujärjestelmää kehitetään paikallisina pilotteina ja monisektorisessa yhteistyössä. Iltapäivän mittaisessa työpajassa kuultiin niin teoreettisia kuin käytännönläheisiäkin lähestymistapoja teemaan. Me olimme se työpajan ruohonjuuri, mikä oli hieno rooli. Työpajan esitykset olivat Israelista, Autraliasta ja Suomesta, vetäjä Kanadasta ja yleisö hyvin monikulttuurinen. Hyvä alku -hanke kiinnosti. Yleisön kysymykset ja keskustelu yllättivät. Esiin kysymyksissä nousivat Suomen "oikeistolais-populistinen" hallitus ja sen vaikutus kotouttamistöhön sekä yleiseen ilmapiiriin, Suomen koulujärjestelmä on hyvässä maineessa, kiinnostaivia olivat ne keinot, joilla meillä ei synny samantyyppistä nuorten maahanmuuttajien koulupudokkuutta kuin esim Koreassa ja monessa muussa maassa. Muun muassa australialaisten kanssa pääsimme kertomaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen keinoista ja oppisopimuskoulutuksesta malleina pitää kiinni niistä, joille ei luokassa istuminen maita. Esiin nousivat ohjauskeinot nuorten maahanmuuttajien koulussa pitämisessä. Suomen virallinen kaksikielisyys ja vähemmistöjen asema kiinnostivat, kahvilla vielä  hämmästeltiin porukalla maata, jossa vähemmistökielellä on sellainen asema, että kaikkien viranhaltijoiden tulee pystyä sitä työssään käyttämään. Keskustelussa kiehtovaa oli pohdinta aikuiskoulutuksen merkityksestä ja roolista tulevassa muuttuavassa maailmassa: Kuuluuko koulutus kaikille vai vain osalle väestöstä? Kehitetäänkö koulutusta digitalisaatiossa jo liiankin nopeasti ja kannattaisiko osin palata vanhoihin hyviin oppimisen käytäntöihin?

Pienenä ihmisenä suuressa maailmassa

Nagoyan kaupungissa asuu reilut kaksi miljoonaa ja lähialueet mukaan lukien alueella nelisen miljoonaa ihmistä. Vauras kaupunki rakentuu teollisuuden varaan, se on Toyotan kotikaupunki. Toyotalle tulee paljon työntekijöitä mm. Brasiliasta, monien juuret ovat Japanissa, koska toisen maailmansodan jälkeen japanilaisia lähti Etelä-Amerikkaan.

Kaikki on suurta. Mahtipontistakin. Kaikki on myös hyvin järjestäytynyttä, tavoite on harmonia ja sopusointu. Metrotunneleissa kuljetaan ripeästi samassa tahdissa omaa reunaa ja metrossa istutaan pukukoodia noudattaen samanlaisten valkoisten sateensuojien kanssa kännyköitä räpläten. Suomalaiseen mielenmaisemaan rauhallisuus ja järjestys oli helppoa. Japanilaisissa puutarhoissa estetiikka, harmonia ja pyrkimys rauhaan korostuivat.

Hämmentävin kulttuuriero oli avoimuus kovasta työrytmistä ja uupumuksesta: vuosilomapäiviä on vuodessa noin seitsemän, työpäivät ovat pitkiä ja täysiä. Uupumisesta puhutaan avoimesti, samoin siihen liittyvästä harakirikulttuurista. Vastaavasti näytti olevan kulttuurisesti ihan sallittua, että jos panelistille tuli hankalia kysymyksiä vastattavaksi, voi ottaa lasit pois päästä, painaa pään pöytään ja torkahtaa - samoin kulttuurikierroksella bussissa vieressäni istunyt opas nukkui reippaasti kaikki välimatkat kylkeeni nojaillen.

Kulttuurin lisäksi Japanin historia on kiehtova, samuraiden ja keisarien merkitys näkyy edelleen. Samoin toinen maailmansota, tsunami ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus nousivat toistuvasti esiin. Luonto on kaunis, vielä lokakuun lopulla oli aurinkoisia hellekelejä ja kauniin vihreää - kipaisu kesässä oli mahtavaa keskellä pimeää syksyä.

Malmön malleja oppimassa

Uudenmaan ELY-keskus ja Kotona Suomessa -koordinaatiohanke (ESR) järjestivät opintomatkan Malmöön tutustumaan siihen, miten kotouttamisen palvelujärjestelmä siellä toimii. Antoisat tutustumiskohteet ja yhteinen aika reflektoida niin nähtyä kuin itse tehtävääkin työtä olivat todella toimivia. Mukana oli Hyvä alku -pilottien toimijoita sekä Uudenmaan ELY-keskuksen ja Työministeriön kotoutumisesta vastaavaa väkeä.

Malmö on kiehtova kohde ammatillisesti. Siellä on yli 30% väestöstä maahanmuuttajia ja näiden lisäksi noin 10% Ruotsin kansalaisuuden saaneita muualta muuttaneita. Sekä lisäksi suuri määrä turvapaikanhakijoita. Suomeen tuli turvapaikanhakijoita viime vuonna reilut 30 000, Ruotsiin tuli heitä yli viisinkertainen määrä. Suuri osa tulijoista on jäänyt Etelä-Ruotsiin.

Menin Malmöön Kööpenhaminasta junalla ja oli helppo samastua suuriin määriin turvapaikanhakijoita, jotka käyttivät samaa reittiä kohti pohjoista. Ja niinpä Kööpenhaminan päässä Malmön junaan noustessa olikin EU:n sisäinen passitarkastus. Raja on käytännössä kiinni - raja joka on EU:n sisällä ja kahden pohjoismaan välissä. Maailma muuttuu.

Malmö on ollut otsikoissa levottomuuksistaan, kaupunkikuva oli kuitenkin hyvin aurinkoisen myönteinen ja vauraskin jopa paljon parjatussa pääosin maahanmuuttajien asuttamassa Rosengårdin lähiössä. Hymyilevän hyväntuulista. Talous vetää ja usko tulevaan on vahva.

Lääninhallituksella vahva rooli kotouttamisessa

Pääsimme tutustumaan lääninhallitukseen, jolla on vahva rooli kotouttamistyössä. Erityisesti kuulimme yhteiskuntainfoista, joita järjestetään vertaistukiajatuksella. Yhteiskuntaneuvojiksi koulutetaan maahanmuuttajataustaisia erikielisiä toimijoita, joilla on omakohtainen kokemus ruotsalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisesta. Omakohtaisen kokemuksen arvostamisen lisäksi kiehtovaa oli kaiken läpäisevä terveys-ajattelu. Terveyden tukeminen kotoutumista tukemalla oli viisasta, terveys on myös lahjomaton mittari. Suomessa ajatellaan usein, että kotoutumiseen varataan aikaa kolme vuotta, jona aikana on oikeus kotoutumista tukeviin toimenpiteisiin. Ruotsissa tutkimukset osoittavat, että jo terveyden osalla kuluu kaksinkertainen aika siihen, että terveysasioisssa päästään edes maahantulotilanteen tasolle. Maahanmuutto on kriisi ja sen vaikutukset terveyteen tulivat kiistatta esiin. Jäinkin pohtimaan, mihin vaiheeseen kotoutumista tulisi panostaa eniten voimavaroja: alussa voimat eivät välttämättä riitä mm. kielen opiskeluun, kun terveydentila ei sitä mahdollista vaan voimat kuluvat selviytymiseen. Myöhemmin pystyisi panostamaan enemmän opiskeluun ja omaksumaan asioita, kun vointi olisi parempi. Vastaavasti, jos alkuvaiheessa ei olisi tarjolla kotoutumista tukevia toimenpiteitä, kuinka syvä sukellus olisikaan terveysnäkökulmasta?

Kunta kilpailuttaa kielikoulutuksen ja pitää yhteiskuntainfoja

Kävimme tutustumassa Malmön kunnan toimintaan. Rakenteena kunta kilpailuttaa ja hankkii maahanmuuttajien kielikoulutuksen julkisilta ja yksityisiltä oppilaitoksilta. Ruotsin mallissa yhteiskuntatietous on erotettu kielikoulutuksesta ja yhteiskunta-asioissa pidettävät infot hoitavat tulkattuina kunnan sosiaalityöntekijät yhteistyössä järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Kovin samoja teemoja opetetaan ja keskustellen käydään läpi kuin suomalaisessakin kokonaisvaltaisen kotouttamisen ajattelussa. Maahanmuuttajan tulee ilmoittautua kunnassa, jos hän haluaa osallistua kielikoulutukseen tai yhteiskuntainfoihin. Infoihin osallistuminen on pakolaisena tulleille velvollisuus ja muille maahanmuuttajille vapaaehtoista.

Yalla Trappanilla naisenergia oli valloillaan

Rosengårdin lähiössä suuri osa asukkaista on maahanmuuttajataustaisia. Levottomuuksia on ollut ja alueeseen panostetaan paljon. Esimerkiksi liikuntamahdollisuuksia lähiössä oli paljon, samoin katukuva oli hyvin siisti ja huoliteltu. Kiehtova tutustumiskohde oli Yalla Trappan. Yalla Trappan oli sosiaalinen yritys, jossa oli työssä pääosin pitkään Ruotsissa asuneita maahanmuuttajanaisia. Työtehtävinä oli mm. lounasravintolan pyörittämistä ja alihankintaa Ikealle sekä toimistosiivousta. Toiminnassa näkyi se, että keskitytään siihen, mikä naisia yhdistää, ei erottaviin asioihin.

Viihtyisä kodinomaisuus ja helppo lähestyttävyys toimivat. Toiminta oli rakennettu taitavasti verkostotyötä. Työhallinto maksoi palkkaa ruotsin kielen ja ammatilliselle opettajalle, jotka ohjasivat keittiössä integroiden kielen oppimisen, ammattitaidon kehittymisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen. Hersyvä tunnelma näkyi ja kuului keittiössä. Lähi-idän maut ja tuoksut houkuttivat paikalle paljon asiakkaita. Upea tapa toimia ja työllistää, onnellisten ihmisten juttu. http://www.yallatrappan.se/

Syksyssä on sykettä

Lomat on pidetty ja töihin palattu myös Hyvä alku Hämeessä (ESR) -hankkeessa. Vauhtia on ollut ja tulee olemaan myös syksyllä kotouttamisen saralla. Tarkoitus oli, että turvapaikanhakijoiden oleskelulupa-anomukset olisi ehditty Migrissä käsitellä elokuun loppuun. Ihan siihen ei ole päästy. Myös yksin tulleiden alaikäisten luvat saaneiden palveluiden järjestäminen aiheuttaa vielä miettimistä monella toimijalla.

Hämeenlinnan kaupunki on aloittanut kotouttamisohjelmatyön työryhmissä ja hienolla rakenteella sekä osaamisella. Tavoite on olla Suomen paras kotouttaja. Tuota on kiva olla mukana tekemässä.

Uudenmaan Ely-keskus on kutsunut koolle työryhmän, jossa kootaan ja edistetään Hyvä alku -piloteissa esiin nousevia valtakunnallisia kotouttamisen kehittämistoimia. Nyt päästään mukaan vaikuttamaan valtakunnallisiin rakenteisiin ja löytämään hyviä uusia toimintatapoja. Sinne suuntaan innolla.

Kumppanuustalon ohjauksissa painottuvat perheenyhdistämisasiat. Upea juttu, että pystytään auttamaan hakemusten täyttämisissä, kun hakuajat ovat lyhentyneet ja myönteisen päätöksen saaneita alkaa turvapaikanhakijoina tulleissa olla paljon. Järjestöjen ja vapaaehtoisten rooli on hurjan tärkeä kotouttamisessa. 

Koulutusennakoinnit onnistuivat Tavastian oppilaitoksissa hyvin. Kotoutumiskoulutukseen Vanajaveden Opistoon on saatu Hämeen Elystä lisäresursseja ja syksyllä onkin ryhmiä yhdeksän. Kaksi ryhmää opiskelee Ammattiopisto Tavastiassa ammatillisiin sisältöihin painottuen. Lisäksi ammattiopistossa on lisätty aikuisten perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmiä, joita pian aloittaa viiden. Perusopetuksessa opiskelee kaksi ryhmällistä aikuisia maahanmuuttajia ja ammatilliseen koulutukseen valmentavassa VALMA-koulutuksessa yksi ryhmä on kokonaan maahanmuuttajataustainen ja toisessa ryhmässä on sekä Suomessa että muualla syntyneitä nuoria. 

Monikulttuurinen ja kansainvälinen tämä Hämeenlinnan seutu alkaa olla. Tahtotila asioiden laadukkaaseen tekemiseen kotouttamisesta vastaavissa organisaatioissa sekä sujuva yhteistyö ovat avainasioita. Jatketaan tästä ilolla!

Tervetuloa tykkäämään Hyvä alku Hämeessä ESR -hankkeen sivusta Facebookissa. Siellä kertoilen hankkeen kuulumisia.

Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa! 

Kielen oppiminen ei tapahdu vain koulutuksessa vaan suomea voi opiskella ja oppia itselle sopivalla tavalla myös itsenäisesti. Opettajan työ, oppimisen ohjaaminen, auttaa paljon, mutta jokaisen kieltä opiskelevan kannattaa kantaa itse vastuuta omasta oppimisesta, kielitaidon ylläpitämisestä ja sanaston  laajentamisesta. Opettajan ammattitaitoa tarvitaan oppimisen ja tiedon jäsentämiseen. Kannattaa kuitenkin ottaa käyttöön kaikki "maallikkoapu", kun maahanmuuttajien määrä on kasvanut paljon ja kotoutuminen sekä kielen oppiminen on yhä enemmän ihmisten itsensä vastuulla. Parhaimmillaan koko kylä kotouttaa. Autetaan oppimisessa rohkeasti, kaikki suomen kielellä tapahtuva auttaa suomen kielen oppimisessa.

Monella on suomea enemmän osaavia tai äidinkielenä suomea puhuvia ystäviä, jotka voivat auttaa suomen kielen oppimisessa ihan ilman opettajaksi kouluttautumistakin. Konstit ovat monet! Jokaiselle sopiva tapa opiskella itse, löytyy ihan varmasti. Tässä muutama vinkki oppijoille ja oppimisessa auttaville vapaaehtoisille ja ystäville.

Sanoja oppii käyttämällä

Yksi näppärä tapa laajentaa sanastoa on vanha tuttu liimalapputemppu. Sanoja voi nimetä kotona vaikka huone kerrallaan. 20-30 uutta sanaa kerralla ja sitten kun ne on oppinut vaikkapa viikon kuluttua, voi vaihtaa aihetta. Kun huoneiden sanat ovat tuttuja, voi sanaston keräämistä laajentaa esimerkiksi astiakaappiin ja työkalupakkiin - miksipä ei pihallekin.

Sanoja kannattaa myös luokitella ja lajitella. Samaan ryhmään kuuluvista sanoista voi koota listoja, esimerkiksi huulipuna, ripsiväri, puuteri, luomiväri...  Niitä voi luokitella niitä ylä- ja alakäsitteisiin astia - ruokailuväline - haarukka - jälkiruokahaarukka.

Sanojen oppimiseen voi käyttää erilaisia leikkejä ja pelejä. Voi esinerkiksi levittää työkalupakin sisällön pöydälle, osallistujat nimeävät ensin kaikki työkalut, sitten suljetaan silmät ja leikin vetäjä ottaa pois yhden työkalun. Sitten yritetään muistaa, puuttuuko pöydältä vaikkapa ristipäinen ruuvimeisseli vai naula. Adjektiiveja on kiva harjoitella vastakohtien avulla. Adjektiivien oppimiseen myös pantomiimit ja näytteleminen ovat kivoja seuraleikkejä. Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!

Verbit kertovat, mitä tehdään, ne ovat tärkeitä. Verbejä oppii hyvin näyttelemällä ja pantomiimiarvailulla. Kuvat auttavat paljon. Verbeistä kannattaa opetella perusmuodon lisäksi minä- ja hän-muodot, niin niitä pääsee heti käyttämään.

Tärkeää on, että suomen kieltä käytetään rohkeasti. Joskus olisi helpompaa vaihtaa keskustelussa johonkin toiseen kieleen, mutta sitkeys suomen puhumisessa palkitaan. Ei haittaa, vaikka kaikkia sanoja ei tiedä, selittäminen, piirtäminen, näyttäminen ja näytteleminen tukevat oppimista. Välillä tulee väärinymmärryksiä ja hupsuja tilanteita - niissä kielitaito karttuu ja ystävyys vahvistuu! 

Vaikuttavaa vapaaehtoistyötä!

Hyvä alku Hämeessä ESR -hankkeessa olen päässyt aitiopaikalle vaikuttuneena seuraamaan ja pikkuisen toivottavasti tukemaankin innokkaita ihmisiä, jotka toimivat yhdistyksissä vapaaehtoistyössä kotouttamisen parissa. Kansalaisyhteiskuntakenttä on kiinnostava ja moninainen. Uskon vahvasti sen ja ihmisten oman aktiivisuuden merkitykseen kotoutumisen onnistumisessa ja kotoutumisen alkuvaiheen palvelujärjestelmän rakentamisessa. Hankkeessa mukana meillä järjestöinä toimivat Hämeen Setlementti ry. ja Suomen Akateemisten Naisten liitto - Luetaan yhdessä -verkosto. Monien muidenkin kanssa olen kevään aikana päässyt tekemään yhteistyötä, josta en malta olla kertomatta. Kansalaisyhteiskunta on valtava voimavara, etenkin kun resurssien niukkuus on tosiasia joka sektorilla.

Kotofoorumista eväitä kaupungin palvelutarjottimelle

Viime viikolla Hämeenlinnan kaupunki ja Sito Oy järjestivät Arxissa Kotofoorumin kotouttamisen parissa toimiville ja toimintaan halukkaille. Olimme Hämeenlinnan kaupungin projektityöntekijän kanssa vetämässä työpajoja, mikä oli hyvin kiinnostavaa. Mukana oli viitisenkymmentä asiasta kiinnostunutta ja työskentelyä tehtiin ryhmissä toimintaa ja käytännön toimenpiteitä keräten ja ideoiden. Innostus ja aktiivisuus näkyivät. Toimijakenttä kotouttamisessa laajenee, kun kotoutujien määrät kasvavat. Hienoa, että uusia tekijöitä löytyy ja kotoutumiseen saadaan mukaan jo muutenkin olemassaolevia toimintoja, joihin voi ohjata mukaan. Palvelutarjotinta kaupunki rakentaa ja monipuolinen kattaus näyttäisi olevan tulossa. Kaupungin hieno sitoutuminen näkyi niin osallistujissa kuin foorumin avanneen kaupunginjohtajan puheenvuorossakin. Hämeenlinna todellakin aikoo olla paras kotouttaja. Tässä tuessa ja yhteisessä sitoutumisessa on varsin hyvä lähtökohta Hyvälle alulle Hämeessä. Aikaa palvelutarjottimen rakentamisessa vielä menee ja lisää toimijoita tarvitaan,

Opetusmateriaaleja Vanajaveden Opistosta kokeiltavaksi Luetaan yhdessä -ryhmiin

Eilen 18 Luetaan yhdessä -verkoston vapaaehtoista oli tutustumassa hankkeen Vanajaveden Opiston osuudessa keväällä tehtyihin opetusmateriaaleihin. On ahkeroitu kielen oppimisen ja opettamisen tueksi videoita, äänitiedostoja, kuvakortteja, erilaisia toiminnalliseen kielen oppimiseen suunniteltuja materiaaleja. Kiinnostuneina materiaaleihin tutustuttiin ja niitä vapaaehtoiset kokeilevat opiskelijoidensa kanssa ryhmissä. Kun saadaan materiaalien kokeilusta palautetta ja logot sekä muut viilaukset kohdilleen, laitetaan materiaalit verkkoon hankkeen sivuille julkisesti kokeiltavaksi ja käyttöön. Todella kiinnostavaa oli myös vapaaehtoisten kanssa käyty pedagoginen keskustelu kielen oppimisesta, opetusmenetelmistä ja opettajan sekä oppijan rooleista. Osaavia oppimisen ohjaajia. Luetaan yhdessä -ryhmiä kokoontuu Hämeenlinnassa viikoittain neljä, joista kaksi päiväaikaan Kumppanuustalolla, yksi ilta-aikaan samassa paikassa ja yksi vankilassa. Etenkin päiväryhmät ovat suosittuja, kevään aikana oli esimerkiksi keskiviikon ryhmässä käynyt 79 opiskelijaa, enimmillään paikalla on ollut nelisenkymmentä kielenopiskelijaa ja yli kymmenen vapaaehtoista. Mahtavaa naisenergiaa, kohtaamisia, innostusta ja yhteisöllisyyttä. Toiminta jää pian kesätauolle, mutta syyskuussa aloitetaan uudestaan ja mukaan vapaaehtoisia opettajia mahtuu. Voidaan arvata, että ryhmiin opiskelijoita tulee paljon.

Vapaaehtoistyön tarpeen ja tekijöiden yhteensaattamista

Huhtikuun loppupuolella Hämeenlinnan kaupunki järjesti Kumppanuustalolla vapaaehtoistoimijoille illan, jossa vapaaehtoistyötä organisoivat järjestöt, vapaaehtoisina toimivat ja vapaaehtoistyöhön tahtovat kohtasivat. Mukana oli myös vastaanottokeskus- ja kuntaväkeä, jotta pystyttiin miettimään tarpeiden ja vapaaehtoistyön kohtaamista. Parasta oli halu ja into auttaa, olla mukana tukemassa tulijoiden kotoutumista. Hyvää olivat myös konkreettiset toiveet ja tarpeet, jokaista vapaaehtoista tarvitaan ja meidän seutukunnallamme on rakenteita vapaaehtoistyön organisointiin. SPR:n toimijoita oli paikalla paljon, monenlaisessa toiminnassa on oltu mukana. Kehittämistä näyttää olevan organisaatioiden välisessä tiedonkulussa, avuntarpeet ja vapaaehtoisten tarjoutuminen auttamaan eivät aina ole kohdanneet. Kotoutumisen tuen tarpeet ovat kasvaneet niin paljon viime syksyn turvapaikanhakijatilanteen myötä, että ihan kaikessa ei ole jokaisen kohdalla pysytty mukana. Vapaaehtoistyön koordinoinnin merkitys yli organisaatiorajojen korostuu. Tilaisuus oli avoin, keskusteleva ja varmasti tukee siinä, että kasvot ovat tutut ja jokainen löytää väylät päästä toimimaan. Muistaanhan Hämeenlinnan kaupungilta haettavissa olevat kotoutumisen minipilottirahat, joilla voi vaikkapa järjestää toimintaa yhdessä muutaman toimijan kesken.

Uusia innostuneiden ihmisten juttuja, joista itsekin innostuu

Kevään aikana olen saanut olla mukana myös itselleni uusissa ja kovin kiinnostavissa kotoutumiseen liittyvissä vapaaehtoistyöasioissa. Iittalan vapaaehtoistoimijat ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Joukko innokkaita iittalalaisia ryhtyi aktiivisiksi, kun tuli tieto, että Iittalaan perustetaan vastaanottokeskus. Työmäärä asukkaiden hyväksi ja heidän kanssaan on ollut valtava. Minulle hienointa on työn organisoituminen hyvin matalalla kynnyksellä. Kun lähdetään omien lasten kanssa pulkkamäkeen, kutsutaan mukaan myös vastaanottokeskuksen perheitä; pidetään kahvilaa ja pop up-ravintolaa asukkaiden kanssa; kerätään luistimia ja suksia sekä opetellaan luistelemaan ja hiihtämään; opetetaan ja opiskellaan suomea; pidetään kirppistä. Hauskaa ja jokaisen omista aikatauluista ja mielenkiinnosta lähtevää monenmoista toimintaa. Kalvolan SPR on toiminut hyvin vapaaehtoisten tukena. Samaan aikaan tuntuu raikkaalta ajatella, että osa toimijoista haluaa toimia nimenomaan ihmisinä ja ystävinä, ei minkään järjestön edustajina. Suomi on yhdistysten luvattu maa, mutta varmasti samaan aikaan lisääntyy niidenkin innokkaiden toimijoiden määrä, jotka haluavat olla mukana työssä ihan vaan omana itsenään.

Toinen uusi kiinnostava asia on ollut uskonnollisten yhteisöjen aktivoituminen kotouttamistyöhön. On hienoa, jos saadaan mukaan uusia monilla eri arvopohjilla toimivia yhteisöjä. On valmisteilla hanke, jossa yhtenä tavoitteena on tukea uskonnollisia yhdistyksiä kehittymään yhä ammatillisemmiksi palveluntuottajiksi kotouttamispalveluiden tuottajana. Näen asian tärkeänä niin palvelujärjestelmän moninaisuuden, uskontojen välisen vuorovaikutuksen, hengellisyyden voimavarojen huomioimisen kuin työelämän palvelu- ja kehittämistehtävänkin näkökulmista. Yhdistyskentän kanssa on kivaa toimia ja kehittää.
Toivotaan onnea tämänkin työn kehittymiselle.