Projektityötä parhaimmillaan

On taas päivä, jona työvuosi on ohi ja alkaa kuuden viikon vuosiloma. On päivä, jona taas kerran miettii, mikä tässä kehittämis- ja projektityössä kiehtoo. Yhä uudestaan innostuu ideoimaan, suunnittelemaan, kokoamaan verkostoa tekemään yhdessä, hakkaamaan päätään seinään, vääntämään ja kääntämään asioita siihen malliin, kuin niiden toivoisi olevan, keräämään tilastoja, kirjaamaan, kuvailemaan, raportoimaan, selittämään ja perustelemaan tehtyä. Joku tässä koukuttaa!

Viimeinen työviikko nosti esiin projektityön helmiä. Hyvä alku Hämeessä -hankkeelle tehtiin ulkoinem arviointi. Arvioijana Ramboll halusi keskittyä hankkeen tavoitteista kahteen: verkoston prosessityöhön ja Paavo Pilotteihin. Teemat oli valittu hyvin. Niissä nousi esim verkoston merkitys, yhteistyö ja eri toimijoiden tahto saada kotoutumisen palvelut toimimaan yhteistyöllä. Enempää ei voi työltään kai pyytää kuin sitä, että arvioinnin aikana löydetään monen tahon yhteistyönä rahoitus- ja toteutusrakenteita kotoutumispalveluille niin, että rakenteita voi monistaa valtakunnallisestikin. 

Tästä pidän! Saa tehdä uutta. Saa kokeilla. Saa onnistua ja epäonnistua kokeiluissa. Projektilla on alku ja loppu, saa saada aikaan valmista, luopua vanhasta ja hypätä uuteen. Saa aikaan jotain, mille on tarve, mitä aiemmin ei ole ollut ja mikä löytää paikkansa ja jää elämään. Kehittäjät ovat kai työelämässä oma rotunsa. Rasittavakin sellainen. Aina ei muutos synny helposti, mutta lopulta uusi aina korvaa vanhan. Kun  aloitin kotouttamistyössä yli 20 vuotta sitten, en olisi uskonut, miten yhteiskunta muuttuu, maahanmuuttajien määrä kasvaa ja kotouttaminen rakenteistuu. Olen saanut olla monessa vaiheessa mukana tekemässä ja kokeilemassa. Aika hyviä ollaan jo! Nyt lepuuttumaan lomalle ja sitten raikkailla, uusilla ideoilla pulmien kimppuun ja maailma taas hitusen paremmaks