Hups, humanisti hupsahti hallintoon

Taivas selkenee sumun takaa. Toinen työviikko Hyvä alku Hämeessä (ESR)-hankkeen projektipäällikkönä menossa. Huomaan innostuvani itselleni oudoista asioista. Hallinto on kiehtovaa!

Olen päässyt pohtimaan ESR-ohjeistuksia asioista, joista en ole kuvitellut olevan ohjeita olemassakaan. Nyt osaan noudattaa jo monenlaisia koukeroita. Tiedän, että henkilötietolomake liikkuu kirjattuna kirjeenä kassakaappiin tai kulunvalvontatilassa olevaan lukittuun kaappiin kahdessa kirjekuoressa sisäkkäin. Ensimmäinen reaktio ohjeisiin perehtyessä oli normien purun vaatimus, mutta kyllä niissä jokaisessa tarkimmassakin ohjeessa vaan on joku oikea syy ja pykälä perusteena. Oikein on oikein toimia. Löydän itsestäni päviä päivältä enemmän nipottajaa. Loppuukohan oppiminen, kun tämä ei enää olekaan epämukavuusaluetta.

ESR-ohjeistusten lisäksi olen päässyt moneen muuhun hankkeen aloitukseen liittyvään hallinnolliseen prosessiin aitiopaikalle. Rekrytointiprosessit erilaisine virkaehtosopimuksineen eri oppilaitoksissa ovat kiehtova viidakko. Tänään upposin arkistonmuodostussuunnitelman uumeniin ja ruokatunti jäi vahingossa pitämättä, kun tuumin ja testailin innolla parasta kansiorakennetta sähköisesti arkistoitaville asiakirjoille. Palavereita pukkaa joka päivälle ja jokaisesta on naputeltu asialista ja muistio, joissa EU-liput liehuvat. Todella kiitollinen olen tässä opetellessani työkavereista, yhteistyökumppaneista ja rahoittajista, joilla on osaamista ja hermoja neuvoa.

Mikä ihme tässä kiehtoo?

Tykkään suunnitella ja rakentaa uutta. Perustusten tekeminen taloon on kivaa. Voi jo kuvitella seinien paikat ja tietää nurkkien olevan suorassa, kun ne itse vatupassilla tarkastaa. Lapioimista tarvitaan, että rakenteet kantaa.

Perustuksiin menee vielä hetki, mutta pikkuisen ajatukset ovat jo karanneet sinne konkreettiseen toimintaankin. Eilen piirreltiin kotoutujan koulutuspolkuja ja mietin, että taitaa syntyä prosessista 3D-malli, ei mahdu nämä laajat variaatiot ja visiot sähköiseksi prosessiksi tai ruutupaperille, edes rullalle väännettynä. Prosesseilla ja toiminnalla on aikaa kirkastua pari vuotta, joten selkeys ja yksinkertaisuus löytyvät kyllä. On hienoa kääntää ajatusta organisaatioiden prosesseista ihmisten omiin kotoutumisen prosesseihin.

Äärimmäisen kiinnostavia nämä kotoutumisen polut ovat. Kiinnostavia ovat eri toimijat ja niiden lähtökohdat toimintaan. Saman ihmisen kotoutumistarina voi näyttää niin kovin monelta riippuen siitä, katsotaanko työpaikan, koulutuksen, perheen, ystävien, sosiaali- ja terveyssektorin, harrastusten, kansalaisjärjestöjen tai ihmisen itsensä näkökulmasta. Poikkihallinnollisuus, erilaiset tavat lähestyä kotoutumista ja toimintakulttuurien rikkaus tuovat säröjä, jotka luovat kiehtovuuden problematiikkaan. Ajatella, saa työkseen ajatella!

Ja kas, huomasin yhteystietojeni löytyvän Tavastian nettisivuilta kohdasta Hallinto. Juu, sitä tämä on.