Tuumiskelua turvapaikanhakijoista

Turvapaikanhakijoiden määrä yllätti jokaisen. Nyt on tulijoita jo yli 30 000 tänä vuonna. Arabikevään jälkeen ja Lähi-idän myllerryksissä selvää oli, että jossain vaiheessa liikkuvaa väkeä päätyy tänne Pohjolaankin. Silti yllätyttiin.

Olen päässyt seuraamaan Lammin vastaanottokeskuksen toimintaa jo pidempään. Muistan ikimuistoisen Turvan talon tiedotustilaisuuden, kun keskusta oltiin avaamassa. Pelko oli hurja. Tänään vietin päivän Lammilla, nyt siellä on turvapaikanhakijoita moninkertainen määrä, noin 500, ja hyvin näyttää yhteiselo Suomessa syntyneiden kanssa sujuvan. Myyjät ja bussinkuljettajat opastavat näppärästi näyttäen, kun yhteistä kieltä ei asiakkaan kanssa ole.

Samantyyppistä onnistumista olen päässyt seuraamaan SPR:n vapaaehtoisroolissa Hämeenlinnan kaupungin hätämajoituksessa ja Iittalan yksikössä. On hienoa olla mukana, kun innostuneet, aktiiviset vapaaehtoiset ottavat tulijoita mukaan. Lasten kanssa leikitään, aikuisten kanssa opetellaan suomea, kyläillään, leivotaan... Uutta opitaan puolin ja toisin, ystävyyksiä syntyy. Kiva tapa päästä tutustumaan turvapaikanhakijoihin on Hukarin nuorisotila Iittalassa, missä asukkaat pitävät pientä kahvilaa lauantai-iltapäivisin.

Työroolissani olen saanut olla useamman vuoden mukana Skyope-hankkeen ohjausryhmässä.  Hankkeessa kehitettiin yhtenäinen valtakunnallinen suomen kielen opettamisen malli ja rakenne vastaanottokeskuksiin. Hanke osui todella hienosti aikaansa. Nyt, kun vastaanottokeskuksia perustetaan useampia viikoittain, on opetuksen rakenteelle ja materiaaleille hurja kysyntä. Tuossa oli kivaa olla mukana, hyvää työtä.

Kävin tutustumassa myös Belgian ja Hollannin vastaanottotoimintaan ja kotouttamiseen. Oli kiinnostavaa huomata, miten samanlaiset opetusmenetelmät onkaan käytössä. Ihan ollaan Suomessa noiden kokeneempien maahanmuuttomaiden tasolla. Olosuhteet eivät loisteliaat ole missään käymässäni keskuksessa: kerrossänkyjä tiheässä tai patjoja lattioilla sekä perusruoka on tarjolla. Suuri ero oli noiden Hollannin ja Belgian suuret vapaaehtoisten määrät kieltä opettamassa. Nyt, kun turvapaikanhakijoita on paljon, on Suomessakin löytynyt vapaaehtoisten suuri innostus. Kotouttaminen on hienoa, kun se lähtee naapureiden tahdosta auttaa, neuvoa, tutustua ja ottaa mukaan toimintaan. Verkko-opetuksessa Belgiassa oltiin pitkällä: käytössä oli strukturoidut monipuoliset oppimisohjelmat, joissa oli huomioitu kaikki kielen osa-alueet. Verkossa sitten opiskeltiin isoissa tiloissa, joissa koneita ja opiskelijoita oli useampi kymmenen ja opettaja kiersi ohjaamassa.

Tärkeää on, että jo turvapaikanhakuprosessin aikana on ihmisillä mielekästä tekemistä ja alkaa kotoutuminen sekä kiinnittäminen seudulle. Tähän tarvitaan vapaaehtoisia. Arvioidaan, että noin kolmannes hakijoista saa oleskeluluvan, mielenkiintoinen kysymys on loppujen kohdalle se, pystytäänkö heitä palauttamaan vai mitä tapahtuu.

Iso haaste on saada isojen tulijamäärien kotoutuminen onnistumaan. Mukana on ihmisiä, joilla on hyvä ammatillinen osaaminen ja edellytykset kotoutua ja työllistyä nopeasti näppärillä kieli- ja täydennyskoulutusratkaisuilla, samoin niitä, jotka tulevat tarvitsemaan paljon tukea sekä ohjausta. Koulutussaralla töitä riittää, että jokaiselle löytyy oma omista tavoitteista ja toiveista koostuva kotoutumispolku.